Meret tarvitsevat huomiota ja toimenpiteitä

Valtameret globaalin huomion kohteena

Kesäkuussa 2025 maailman katseet kohdistuivat Ranskan Nizzaan, jossa järjestettiin Yhdistyneiden kansakuntien kolmas valtamerikonferenssi (UNOC-3). Kyseessä ei ole vain korkean tason diplomaattikokous, vaan laaja-alainen foorumi, joka tuo yhteen YK:n jäsenvaltiot, tutkijat, kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja rahoittajat etsimään ratkaisuja valtamerien kestävään käyttöön ja suojeluun.

Konferenssin pääteema “Accelerating Action and Mobilizing All Actors to Conserve and Sustainably Use the Ocean” kiteyttää nykyhetken mertenhallinnan ydinkysymyksen: aika on vähissä, ja toimia on kiihdytettävä.  Kolme muuta teemaa ovat – kansainvälisten merisopimusten tukeminen, sinisen talouden rahoitus ja tietopohjaisen päätöksenteon vahvistaminen. Nämä linkittyvät suoraan myös Itämeren ja erityisesti Saaristomeren tilanteeseen. Pääsin tutustumaan omien mertemme ajankohtaisiin asioihin kesätyöni alkajaisiksi, ja kun osallistuin Suomen Ympäristöoikeustieteen seuran kevätseminaariin ja retkille.

Itämeren ja Saaristomeren asiat ympäristöoikeustieteilijöiden kevätretken ytimessä

Itämeren ja Saaristomeren ajankohtaisiin asioihin pääsin itse tutustumaan lähemmin Suomen ympäristöoikeustieteen seuran kevätretkellä. Retki toimi myös minun kesätyöni avauksena. Paitsi että pääsin verkostoitumaan muiden alan asiantuntijoiden kanssa, kevätretken teema pyöri meriaiheen ympärillä. Tapahtuman seminaarit olivat todella mielenkiintoisia.  Seuraavassa tiivistystä seminaarien annista.

Itämeren tila pysäyttää

Itämeri on yksi maailman haavoittuvimmista merialueista. Sen geologinen historia, mataluus, murtovesiluonne ja laaja valuma-alue tekevät siitä ekosysteemin, jossa pienetkin muutokset voivat aiheuttaa suuria vaikutuksia. Noin 90 miljoonaa ihmistä Itämeren valuma-alueella kuormittaa merta erityisesti rehevöitymisen ja ympäristömyrkkyjen muodossa.

Suolapitoisuus vaikuttaa ratkaisevasti Itämeren eliöstöön. Seilin tutkimusaseman pitkäaikaisseuranta on osoittanut, että suolapitoisuuden lasku (n. 0,5 PSU viime vuosikymmeninä) vaikuttaa esimerkiksi silakkakantoihin ja siten koko ravintoketjuun. Ilmastonmuutos – sateisuuden lisääntyminen, veden lämpeneminen ja NAO-indeksin vaihtelut – muuttaa meriympäristön dynamiikkaa nopeammin kuin ehkä ymmärrämme.

Saaristomeren toipuminen liian hidasta

Saaristomeri on ekologisesti ja kulttuurisesti ainutlaatuinen alue, mutta se on jäänyt toipumisessa jälkeen muun rannikon alueista. HELCOM on todennut alueen tilan erityisen huonoksi. Rehevöitymisen juurisyy on selvä: maatalouden ravinnekuormitus. Vaikka fosforin ja typen vähennystavoitteet (30 % ja 10 %) ovat olemassa, käytännön toteutus laahaa perässä.

Saaristomeri-ohjelma pyrkii poistamaan alueen HELCOMin hotspot-listalta, mutta kuusi kriteeriä on edelleen täyttämättä. Lannan levitys ja käsittely ovat suuria haasteita – erityisesti vanhat lantavarastot, kattamaton lanta ja poikkeukset fosforiasetuksessa. Samalla viranomaisilla ei ole riittävästi tietoa lohkokohtaisista ravinnetiedoista, mikä vaikeuttaa kohdennettuja toimenpiteitä.

Mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä?

Saaristomeren pelastaminen vaatii monitasoista toimintaa. CAP-ohjelman tukemat ympäristötoimet, kuten suojavyöhykkeet ja kerääjäkasvit, ovat tärkeitä, mutta vaativat viljelijöiden aktiivista osallistumista. Kipsihankkeet ovat olleet menestys: vuodesta 2020 alkaen ne ovat vähentäneet Saaristomeren fosforikuormaa jopa 64 tonnia vuodessa. Uusia kokeiluja, kuten AIN3-hankkeen lohkokohtaiset testit kipsillä, kuiduilla ja rakennekalkilla, tarvitaan lisää.

Vesivastuullisuus laajenee koko ruokaketjuun: pilottihankkeessa mukana olevat sopimustuottajat ottavat vastuuta ravinteiden hallinnasta tuotannon kaikissa vaiheissa. Vuonna 2026 alkava talousperusteinen tuki tuo toivottavasti lisää kannustimia osallistua. Pidemmällä tähtäimellä metsätalouden vesiensuojelu ja valuma-aluelähtöinen hallinta ovat avainasemassa.

Kirjoittaja Kristian Andersson työskentelee toista kesää ACTSssä kesätyöntekijänä. Loppukeväällä 2025 hän osallistui Suomen Ympäristöoikeustieteen seura ry:n meriaiheiseen seminaariin ja mm. vieraili Seilin saarella sekä Rajavartiolaitoksessa.